sunnuntai 17. marraskuuta 2013

8 # Kuulumiset


Heippa! Pahoittelut ettei taas hetkeen ole mitään kuulunut, mutta ongelmat vaan taas seuraavat toisiaan. Kun blogipuoli saatiin taas kuntoon, päätti koneeni lahota. Kone on käytössäni vain viikonloppuisin, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jää kirjoitella vain viikonloppuisin tai laittaa ajoitettuja postauksia pitkin viikkoa. Mikäli kuitenkin takana on kiireinen viikonloppu, en välttämättä ehdi kirjoittelemaan laisinkaan.
Kone on kuitenkin matkalla korjaukseen, eli pian (toivottavasti) taas luvassa aktiivisempaa postailua!

Mitään kovin kummallista ei pikkueläimille tälläkertaa kuulu.
Luppien ulkotarha otettiin vihdoin pois käytöstä, eli luukku laitettiin umpeen. Ensi keväänä taas lupat pääsevät tarhaansa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö tytöt pääsisi ulos juoksentelemaan. Ovet ovat ulos aina silloin auki kun joku on valmistautunut henkisellä ja fyysisellä tasolla juoksemaan parituntia luppien perässä...

Myös poikien osastolla oli tehtävä pieni pakollinen muutos. Niilo on nimittäin kokenut kasvaneensa aikuiseksi, ja alkanut käyttäytyä sen mukaisesti. Toisinsanoen muut pojat eivät enää olekkaan niin kauhean kivaa seuraa, ja tämäpä johtaa tappeluihin ja muihin erimielisyyksiin. Siksi Niilo muutti omaan kämppään, ja Leevi ja Valtsu jäivät omaan kaksioonsa asustamaan.

Niilo yläkerrassa ja Valtsu sekä Leevi alakerrassa




lauantai 9. marraskuuta 2013

7 # Kanilan esittely



Kanilan esittely

Meidän kanilana toimii vanha navettorakennus, joka koostuu kolmesta osasta. Kolmatta ei ainakaan vielä toistaiseksi ole kunnostettu tai käytetty millään tapaa kanien majoittamiseen, mutta kaksi muuta navetan osaa ovat täyttyneet töpöhäntien vilinällä. 

Toinen osa navetosta (Poika osasto) on hieman keskeneräinen, ja samalla toimii myös turhan tavaran säilytystilana. Toisella seinällä on säilytyksessä heinäpaaleja, joista saa helposti jaettua kaneille eväät ja kuivikkeet. Loput heinäpaaleista säilyy naveton yläkerrassa. Poikien osastolla on yksi kerroshäkki, jonka kaksi ylintä kerrosta on Leevin, Niilon ja Valtsun käytössä. Seuraavassa kerroksessa asuu Touho, ja alimmassa Jiri. 

Toinen osasto navetassa onkin hieman asutumpi. Keskeisellä paikalla asuvat lammasrouvat karsinassaan. Takaseinällä on toistaiseksi tyhjä kaksikerroksinen häkki, johon myöhemmin muuttaa joku kerrostalon pojista. Lammaskarsinaa vastapäätä on luppien oma koppi, joka on vuosia sitten toiminut kanalana. Kopista kulkee luukku ulos juoksuaitaukseen, joka suljetaan aina talven tullen. Luppakopin vieressä on kaksikerroksinen häkki, jonka yläkerrassa asustaa Rolle ja alakerrassa Paskis. Nurkkaan on vielä tehty helposti muokattava asumus Lunalle ja Bandalle. 


Lampolan puolelle astuessa näkymä heti ovelta on juuurikin tämä. Lammas-aitaus ja kolme uteliasta päätä.




Tyttöjen nurkkahäkki on koostettu kompostikehikoista. Neidit eivät ole kovinkaan innokkaita poistumaan kotoaan, joten katoksi riittävät vain pienet viritelmät. 



Kerroshäkin yläkerta on siis Rollen hallussa, alakerta taas on Paskiksen valtakuntaa. Mitään kovin erikoista häkeissä ei ole. Alemmassa kerroksessa on hauska koroke, nimittäin vanhaa lehmien juottokaukaloa ei ole purettu. Tästäpä saakin kani siis mukavaa liikuntaa alas ja ylös pomppiessaan. Suuri miinus on ovi, joka aukeaa kerralla ylhäältä ja alhaalta. Yläkoppiin on toinen ovi, joka on kuitenkin jäänyt käyttökelvottomaksi nimittäin se sijaitsee hermeliinien häkin yläpuolella...




Luppien valtakunta on iso koppi, joka on myös vanhan juottokaukalon vuoksi kaksitasoinen. Tai oikeastaan nelitasoinen. Lupille ollaan nimittäin rakennettu myös pari kiipeilytasoa. Rouville on tullutkin tavaksi nukkua näillä tasoilla, kuten orsilla konsanaan. Taitavat kanit tietää että koppi on ollut ennen kanala? Perinteitä kunnioittaen...

Luppakopin kuvat epäonnistuivat ihan täysin, joten lainasin vanhoja kuvia hieman näyttämään miltä kanila koppi suurinpiirtein näyttää.



Takaseinältä siis vielä löytyy tämä tyhjä häkki, mikä oli kesällä ulkona myöskin käytössä. Häkki on sopivan kokoinen siirreltäväksi, mutta tarpeeksi tilava pienelle pupulle. Luppien kopin seinässä on käytävän puolella ilmoitustaulu, hyllykkö sekä naulakko valjaille sekä taluttimille.




Poikien puolelle astuessa edessä on tuo valtava kerrostalo, missä siis pojat asustelevat.
Mikään kovin erikoinen tämä osa kanilasta ei ole, nimittäin toinen seinä on täysin romun ja roinan vallassa. Julkisivun remonttikin on hieman kesken, mutta tärkeintä on tietty että kaneilla on tilava ja lämmin paikka asua talvenkin viimoissa. 










Harmittaa kovasti että jouduin kuvailemaan niin pimeänä ja synkkänä päivänä, että suurinosa kuvista meni pipariksi. Toivottavasti edes jotain selvää saitte?







torstai 7. marraskuuta 2013

6 # Mitäs me pallerot?







"Mitäs me. Odotetaan joulua, kasvatetaan masuja ja vältellään turhaa vipellystä. Tärkeintä on ottaa rennosti ja nukkua välillä"


tiistai 5. marraskuuta 2013

5 # Valokeilassa Kissa



Meidän Peto on syntymästään asti ollut vähän erilainen kissa. Siltä on aina puuttunut leuasta palanen mistä johtuen sen kieli näkyy aina. Myös kuolaa valuu ehkä turhankin paljon, ainakin silloin kun se innostuu.

Me saatiin Peto ja toinen kissa tutultamme ennen vierotusikää, mistä johtuen Peto leimautui melko vahvasti ihmisiin. Ainakin omaan omistajaansa eli minuun.

Peto ja minä vuonna 2000


Pienempänä Peto oli suhteellisen kiltti vauveli, eikä tehnyt pahojaan tai jäänyt päästään kiinni lasipurkkiin (niin kuin toinen kissanpentumme teki). Se pysytteli turvallisella alueella eikä myöskään vanhemmalla iällä tehnyt tyhmyyksiä (niinkuin muut kissat siiloon monta kertaa tippuessaan tai kettua jahtaillessaan).

Sen sijaan Peto mielellään seurasi mitä "äiti" teki ja puuhasi, mistä syystä meninkin kissan kanssa jonossa lähes poikkeuksetta. Monesti näytti siltä kun olisin lenkittänyt sitä hihnassa vaikkei sellaista ollutkaan. Ja siltä se toisinaan vaikuttaa edelleen.


Pedolla on muutenkin hauskoja ominaisuuksia, joilla se on aina erottunut muista kissoista. Pedolle on kautta aikojen kelvannut oikeastaan vain kuivamurot. Märkäruokaan Peto ei pahemmin ole koskenut.
Toisaalta taas Pedolla on pakkomielle maistaa kaikkea mitä näkee minun syövän. Joskus se jopa pohtii haukkaavansa omenasta palan, mutta yleensä asia jää nuuskimisen tasolle.

Peto on myös aika hiljainen kaveri. Tai no, kyllä se jylisee kuin porakone öinä jolloin tahtoisi itse nukkua, tai karjuu ikkunan alla kun leijona keskellä yötä ulos jäätyään. Mutta sanavalikoima on Pedolla aika niukka.
Tiukka Mau tai oikein nariseva Mau-au-au.

Yleensä kun Peto istuu korvan juureen ja maukuu lakkaamatta, herran on joko päästävä pissalle, saatava ruokaa tai sitten jotain kamalaa on tapahtumassa. Tosin viimeisintä vaihtoehtoa Peto on vain kerran käyttänyt tultuaan kertomaan kauhusta kankeana, että keittiössä kahvinkeitin oli seonnut ja sylki kahvia pitkin seiniä.


Vanhemmiten Pedosta on tullut melko rasittava. Muuttoni toiselle paikkakunnalle oli kissalle melko suuri muutos, ja kotiin tullessani se toisinaan roikkuu suunnilleen lahkeessa kiinni kaiken aikaa.

Siitä on tullut myös ihan hirvittävän mustasukkainen kaikelle. Puhelimelle, lukemalleni lehdelle, kirjalle ja varsinkin tietokoneelle.

Peto heti läppärini nähdessään syöksyy näppäimistön päälle tassuttelemaan. Peto on taitava käyttämään sormihiirtä, langallista hiirtä ja on oppinut jopa sammuttamaan tietokoneen napistaan. Mikäli en siirrä huomiotani välittömästi Petoon, se parhaimmissa tapauksissa sulkee tietokoneen läpän tassullaan.


Peto on muutenkin hieman mammanpoika. Useasti kun se tappelee muiden naapuruston kissojen kanssa, satun paikalle ja yksinkertaisesti käsken Pedon painua kotiin. Ja sittenhän se (noloa kyllä) tottelee!

Toisinaan pistää naurattamaan myös se, että joskus yllätän Pedon leikkimästä jollain palolla tai muulla jännällä lelulla. Kun kissa huomaa, että sen leikkiä seurataan - se lopettaa välittömästi.

Ainiin, täytyypä vielä mainita yksi hauska piirre tästä kissasta. Se ei suostu juomaan tavallisesta juomakiposta vaan juomalasista, kahvikupista tai mukista. Toisinaan on hieman huvittavaa hakea kissalle vettä juomalasissa...

Millaisia kissoja teillä asuu? 

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

4 # Pikkuisemme on taivaan kirkkain tähti




Marsunen pieni kuin tuomenkukka, sulki jo silmänsä kultatukka. Nukahti siipien suojaan ja lähti, nyt pikkuisemme on taivaan kirkkain tähti.

On kulunut tasan vuosi Mersun kuolemasta. 
Toisinaan on hassu ajatella, ettei Mersua enää ole.
Toisaalta taas on jo tottunut siihen, ettei tuota oranssia pörrökasaa löydy maailmastamme. 


Pätkiä edellisestä blogista:

3.11.2012
"Mersu oli jo eilen tosi huonona, tänään vielä huonompana. Jaksoi kuitenkin tänä aamuna purista onnellisena kun sitä silittelin, useammankin kerran. Ei jaksanut nousta, mutta jaksoi yhä osoittaa kuinka onnellinen oli että siitä pidettiin huolta. <3

Me kaikki hyvästeltiin se tänään, Violakin myös. Violaa vähän hämmästytti miksi Mersu ei tullut enää tervehtimään, mutta päätti vielä sukia Mersun turkkia vähän. 

Nyt Mersu on matkannut marsujen taivaaseen, missä on aina kesä, loputtomasti maukasta nurmikkoa, ja muita marsuja. <3"


"Mersu on saanut uusia ihmis ja eläinystäviä, joille Mersu on lähes päivittäin osoittanut rakkauttaan.

Mersu on saanut viettää kesät ulkona syöden ruohoa, ja saanut varmasti sellaista vapautta mitä moni marsu ei eläessään saa.

Mersu on saanut vallata koko talomme, päihittää kissan, ja osoittaa myös kaneille että Mersu on pomo."





Halusin toteuttaa tämän postauksen, koska tahdon kunnioittaa tämän pienen eläimen muistoa vuodesta toiseen - niin kauan kun muistot pysyy muistissa tästä ihanasta marsusta.

lauantai 2. marraskuuta 2013

3 # aamutoimia kanilassa



Tavallisesti kanien kanssa aamu alkaa ennen kahtatoista aamulla. Mikäli aamupalan saanti pitkittyy, luvassa on hermostuneita neitejä ja jalkojaan tömpsöttäviä herroja.
Samalla myös villapaitoihin piiloutuneet lammasrouvat saavat aamupalaa, sekä mahdollisesti aamulenkin.

Aamupalaksi tänään kaneille oli iso kasa siemeniä, omena Bandalle ja Lunalle sekä ylimääräisiä nameja kilteille pupuille. Normaalisti ateriaan kuuluu vähemmän siemeniä ja herkullinen porkkana, paitsi tänään jolloin porkkanavarasto oli tyhjä.




Paskis maistelee muroja.

Niilo, Valtsu ja Leevihän ne siinä syövät.


Jirikin on muuttunut jälleen mustaksi! Onneksi, koska ruskeat väriläikät siellä täällä olivat hieman karun näköiset. Hienosti pojan painokin on lähtenyt jälleen nousuun. Toisinaan nimittäin Jirin paino on turhan alhaalla syömisongelmien takia. Kuvistakin huomaa miten tälläkin hetkellä sen hampaat törröttää. Pian on taas hampaanleikkuun aika. 


"Saanks mää sitä ruokaa nyt??!" Jiri siellä huutelee.

Ja nämä neidit joutuu syömään diettiruokaa.. ihan syystäkin. Mahat on kuin ilmapallot. 


Tilda oli kasvattanut pulisongit!


Ja lampaillakin koitti onnenpäivä, aamupalaksi nimittäin ruuan tähteitä! nam..