Marsunen pieni kuin tuomenkukka, sulki jo silmänsä kultatukka. Nukahti siipien suojaan ja lähti, nyt pikkuisemme on taivaan kirkkain tähti.
On kulunut tasan vuosi Mersun kuolemasta.
Toisinaan on hassu ajatella, ettei Mersua enää ole.
Toisaalta taas on jo tottunut siihen, ettei tuota oranssia pörrökasaa löydy maailmastamme.
Pätkiä edellisestä blogista:
3.11.2012
"Mersu oli jo eilen tosi huonona, tänään vielä huonompana. Jaksoi kuitenkin tänä aamuna purista onnellisena kun sitä silittelin, useammankin kerran. Ei jaksanut nousta, mutta jaksoi yhä osoittaa kuinka onnellinen oli että siitä pidettiin huolta. <3
Me kaikki hyvästeltiin se tänään, Violakin myös. Violaa vähän hämmästytti miksi Mersu ei tullut enää tervehtimään, mutta päätti vielä sukia Mersun turkkia vähän.
Nyt Mersu on matkannut marsujen taivaaseen, missä on aina kesä, loputtomasti maukasta nurmikkoa, ja muita marsuja. <3"
"Mersu on saanut uusia ihmis ja eläinystäviä, joille Mersu on lähes päivittäin osoittanut rakkauttaan.
Mersu on saanut viettää kesät ulkona syöden ruohoa, ja saanut varmasti sellaista vapautta mitä moni marsu ei eläessään saa.
Mersu on saanut vallata koko talomme, päihittää kissan, ja osoittaa myös kaneille että Mersu on pomo."
Halusin toteuttaa tämän postauksen, koska tahdon kunnioittaa tämän pienen eläimen muistoa vuodesta toiseen - niin kauan kun muistot pysyy muistissa tästä ihanasta marsusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti